Tämä kirja tuli lähelle.

Neljännesvuosisadan takaiset muistot vyöryivät mieleen

- itkun kera.

Jokainen rivi

täyttä asiaa, todeksi elettyä.

 

Ajatuksissa enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

 

Miksi? Miksi? Miksi?

 

Mitä on unohdettu?

Miksi asiat tehdään niin vaikeiksi?

Voisiko olla helpompikin tie?

 

Saako jokainen ihminen olla ihminen

- arvostettu itsenään?

 

Kiitos Tiina tästä kirjasta!

Kiitos, että olet pukenut sanoiksi sen, mitä niin moni kantaa sydämellään

- osaamatta ilmaista sitä muulla tavalla kuin itkuna,

tai

syvällä sydämessä olevan möykkynä!

Kiitos helpottavasta itkusta!

--------

P.S. Omat runoni keskosuudesta ovat täällä ja  täällä.

 

Edit. 8.4.

Vantaan Sanomat kirjoitti Tiina Viitasesta ja tästä runokirjasta 9.2.