Minulla on yksi hassu harrastus, joka on valitettavasti nyt muutamat vuodet ollut unholassa. Ostin nukkekodin itselleni joskus kolmekymmentä vuotta sitten, kun sellainen eteeni tupsahti Hietalahden kirppiksellä. Sen oli joku vaari rakentanut lapsenlapselleen, ja ihme kumma, perhe raaski luopua tuosta aarteesta. Tai, siis ainakin minusta tuo on aarre. 

Uskallan nyt raottaa vain pikkuisen osan nelikerroksisesta pikkutalostani. Talossa on ensin tehtävä joulusiivous, ennen kuin voi laittaa kuvia julkisuuteen. Ei siellä kukaan ole riehunut, mutta vuosien kuluessa olen vain kantanut sisään uusia esineitä, ja sekaistahan siellä sitten on. Talossa asuu paljon väkeä, vauvasta vaariin, ja koiria ja kissojakin on useita.Kunhan saan siivottua, lupaan laittaa enemmänkin kuvia tuon talon elämästä. Suurin osa talon huonekaluista on kotoisin Vanhassa Porvoossa sijaitsevasta houkutusten myymälästä, eli Riimikosta. Kaikenlaista pikkusälää kulkeutuu mukaani myös kirppiksiltä, ja myös eräät ystäväni, jotka tietävät nukkekodistani, tuovat niitä minulle. Toistaiseksi nukkekodista puuttuvat vielä valmiit ruoat, joita olen aikonut valmistaa askartelumassasta; siksi lautaset ovat aina vaan tyhjiä. Askartelumassan olen hankkinut sitä varten jo ajat sitten. 

 Ulko-oven seutu sai nyt joulun alla uusia tavaroita ihanalta pohjoisen tontulta. Kiitos siis tuolle tontulle postilaatikosta, pikkukuusista, luudasta, kelkasta, lyhdystä ja ovikranssista! Nyt sisääntulo on huomattavasti kotoisempi. 

Nukkekotini väelle tulee joulu tänä vuonna, sen lupaan. :D