1260994823_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamusella kun herään, Ninni on jo vieressäni yöpöydällä nauttimassa kirkasvalosta.

 

Vuosi sitten hankin valoherättäjän itselleni. Keväällä ja kesällä se ei ollut käytössä, mutta syksyn ja talven hämäryydessä se on oiva vekotin. Olen siihen enemmänkin kuin erittäin tyytyväinen. - Asetan valon herättämään pikkuhiljaa tuntia aikaisemmin kuin aion nousta ylös. Valon määrä lampussa lisääntyy pikkuhiljaa, ja noin tunnin ajan torkuskelen kirkasvalossa ennen ylösnousua. Muuta herätyskelloa en tarvitse. Huomaan olevani virkeämpi, vaikka loppu-unet ovatkin pelkkää torkkumista.

Pelkäsin etukäteen, että mieheni unet häiriintyvät herätysvalostani, mutta se pelko on ollut aiheeton. Hän saa nukkua (ja nukkuukin) pitempään. - Edelleen saan siis lukea aamun lehdet rauhassa. ;)

Kahta en aamustani vaihda:  rauhaisaa "omaa" tuntia ja herätysvaloani.