Joulu on yhdessäolon aikaa. Sen tähden olisi hyvä muista heitä, joilla ei ole seuraa joulunakaan.
Kaikki eivät ole  vapaaehtoisesti yksin. Pienet valon tuikkeet voivat tulla kortin, kirjeen tai vaikkapa
sähköpostin välityksellä, jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta tavata henkilökohtaisesti. 




Loistakoon liekki!
 
Sinnekin, missä on pimeää,
kynttilän liekin voit sytyttää.
Missä nyt mieli on murheellinen,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.
 
Sinnekin missä ei laulut nyt soi,
kynttilän loiste saapua voi
merkiksi toivon ja luottamuksen,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.
 
Yksinäisyyteen ja pettymykseen,
toivottomuuteen niin tuskalliseen,
loistakoon liekki nyt lohdutuksen,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.
 
Keskelle yötä synkkenevää
kynttilän liekin voit sytyttää.
Pienikin lämpö sulattaa jään,
taas uuden riemun saa syttymään.
 
Lohduttomuuteen ja uupumukseen,
hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen
loistakoon liekki nyt rakkauden,
loistakoon kirkkaus kynttilän sen.

Linkki tähän lauluun oli eilisessäkin kalenteriluukussa, mutta kun nuo sanat ovat niin puhuttelevat, niin ne ansaitsevat mielestämme tulla myös kirjoitettuina näkyville.



-Toivomme, että me tonttutytötkin olemme saaneet tuoda iloa ja valoa näin virtuaalisesti jokaiseen joulukuun päivään edes jollekin tämän blogin lukijalle.