Tämä kesä on ollut minulle sään puolesta oikea toiveiden kesä. On riittänyt aurinkoa, lämpöä ja vehreyttä. Olen nauttinut suunnattomasti lintujen laulusta, kesätuulista, perhosista, kukkien tuoksuista ja niistä muutamasta harvasta sadekuurostakin, jotka ovat ripsaisseet kosteutta luonnolle. Minulla on ollut suuri ilo viettää monia kesäpäiviä myös lapsuuteni kotiseudulla pohjoisessa kesäloman aikana.

Monet sanovat, että nyt olisi jo syksy. Enpä usko sitä vielä. :D  Minun kesäni loppuu vasta silloin, kun pihalla ei voi illallakaan enää tepastella paljain varpain, ja kun sukat ja villatakki tarvitaan vakiovarusteeksi ulos lähtiessä, ja kun joudun sanomaan hyvästit kaikille muuttolinnuille. Minä elän nyt  syyskesän aikaa, eikä silmiini ole osunut onneksi vielä moniakaan muuttolintujen parvia. Talven lähestyessä hanhet ja kurjet taivaalla auramuodostelmissaan saavat minut  itkemään, ja kaihosasti odottamaan uutta kevättä ja kesää. Ajatuksissani lentelen niiden mukana lämpimään.