Eskariluokkamme edessä on lehmuksessa linnunpesä, jonka elämää saamme nyt seurata vielä enää huomisen päivän. Nopeasti se pesä ilmestyi oksanhankaan ahkeran räkättirastaspariskunnan toimesta, ja juuri sopivasti hollillemme kakkoskerroksen ikkunan kohdalle.  Emolintu on hautonut siinä munat,  ja nyt olemme pari päivää seuranneet poikasten ruokintaa.

 

 

'Pesästä' lentävät nyt myös eskarilaisemme kesälomilleen ja elokuussa kouluun. Kaikki 13 eskariani saavat aloittaa koulutiensä samassa koulussa kuin nytkin olemme. Kouluympäristö ja henkilökunta on siis tullut jo tutuksi, joten kynnys ei heistä onneksi tunnu kovin korkealta.

Pienin hennoin siivin lähtevät nämä pikkuiset jatkamaan matkaansa.

Eiliseen puheeseeni eskareilleni ja heidän vanhemmilleen sisällytin Maija Baric`in runon:

"Linnunpojan untuvaisen hennon, kämmenelläin vielä pitäisin.
Estää voisinko sen vapaan lennon?
Kauas luotaniko päästäisin?

Silmissäsi lintu näen kaipuun, unelman ja toiveen ikuisen:
Nousta pilviin, ylös avaruuteen,
lentää omin voimin aikaan uuteen.

Päästän irti, lasken lentoon.
Luotan lintuun pieneen hentoon."