Tänä syksynä omenoita on omaksi ja muidenkin tarpeiksi.
Kesäomenat olivat kuivuudesta johtuen pienikokoisia, mutta hyvin maukkaita silti. Nyt nämä talviomenat ovat puolestaan mahtavankokoisia, ja kesän lämpimyyden ja syyspuolen sateiden ansioista ehtineet kypsyä jo ennen lokakuuta. 
Lobo-omenapuumme on aivan täynnä ihanan punaposkisia omenoita,

Olen tehnyt omenoista ja marja-aronioista yhdessä ja erikseen soseita, hilloja ja mehua talven varalle. Tänä vuonna kokeilen myös kuivata omenasiivuja, vaikka minulla ei olekaan varsinaista kuivuria, joka helpottaisi prosessia huomattavasti.

Nokkosista, joita pihassa riittää, sain kerättyä jo kesän kolmannen sadon. Ryöppäyksen jälkeen pilkoin ne ja pakastin annospusseihin. Nyt on sitten rautaakin säilössä.

Jostain kumman syystä, jota itsekään en ymmärrä (hih!), en ole tänä syksynä vielä innostunut menemään sienimetsään. Mutta ehkä vielä ehdin. Suppilovahverot kai alkavat vasta nyt nousta, ja niitähän voi poimia vaikka pikkupakkastenkin jälkeen.

Ensi viikolla pikkuiset koiraystäväni tulevat hoitooni kahdeksi viikoksi, ja ainakin silloin metsälenkit ovat pakollisia. Jos tulee sieniä vastaan, toki poimin ne mukaani.