maanantai, 13. marraskuu 2017

Blogitauon aikana

HUPSISTA, kun onkin hurahtanut aikaa edellisestä postauksesta. Ajatukset ovat kuitenkin olleet tänä  aikana ihan muualla kuin tässä blogissa.

Tässä välillä olen viettänyt laatuaikaa näissä Käsivarren maisemissa:


maisema.jpg

pihlaja.jpg

bambit.jpg

revontulet.jpg

---

Ja on välipalana muutama pari sukkiakin syntynyt.

sukkia.jpg

 

lauantai, 14. lokakuu 2017

Sadepäivän puuhaa

Vaihteeksi keskityin tänään keittiöpuuhiin.

omput.jpg

Viikolla poimimme puolet Lobo-omenapuun omenoista. Lobot ovat vielä aika tiukasti kiinni, mutta alimmilta oksilta sentään saimme poimittua osan kylmiöön kypsymään. Loput saavat putoilla itsekseen maahan, ja keräilen ne siitä, ellei sitten pakkaset yllätä, jolloin omenat jäävät puuhun oravien ja lintujen talviruoaksi.

omppupiirakkaa.jpg

Omenavuori houkutteli leipomaan omenapiirakkaa. Tällä kertaa gluteenittomana versiona.
(Vuoan halkaisija 23 cm)

Kaksi kananmunaa + reilu 1 dl sokeria vatkataan vaahdoksi.
Lisätään 3 rkl sulatettua tai juoksevaa margariinia.
Joukkoon sekoitetaan keskenään yhdistetyt kuiva-aineet eli 1½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta + 1 tl leivinjauhetta ja reilu 1 tl jauhettua kanelia.

Taikina kaadetaan voideltuun ja korppujauhotettuun piirakkavuokaan. 
Omenalohkot tai viipaleet ripotellaan taikinan päälle ja myös hiukan sokeria voidaan sirotella pinnalle.

Paistaminen 200 asteisessa uunissa n. 20-30 min.

P.S. Piirakka kaipaa seurakseen vaniljakastiketta tai kermavaahtoa. :)

---------

s%C3%A4mpyl%C3%B6it%C3%A4.jpg

Uunissa paistui myös kuituisia sämpylöitä. (gluteeniton, maidoton, kananmunaton, siis vegaaninen)

Ohje on summamutikassa jälkeenpäin muisteltua


3 dl kädenlämpöistä vettä, johon lisäsin 3/4  pkt tuorehiivaa

3 rkl sokerijuurikaskuitua ja 1 rkl psylliumhiutaleita
Seos saa levätä noin puoli tuntia.

Lisäsin n. 1½ tl suolaa ja 1 tl ksantaania
Puuhaarukalla sekoitetaan joukkoon jauhot:

3 rkl kaurajauhoa

1 dl tattarijauhoa

ja vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta sen verran, että taikina tuntuu sopivalta (eli ei ole liian löysää, muttei tönkköäkään)

Lisäsin vielä auringonkukkaöljyä 3 rkl

Taikina sai kohota puolisen tuntia ja sen jälkeen otin lusikalla kekoja pellille.

Paistaminen 225 C asteisessa uunissa 15 -20 min.
 

lauantai, 14. lokakuu 2017

Hyvää viikonloppua!

aurinkoa.jpg

Aurinkoa viikonloppuusi!

Perjantai-iltana aurinko kultasi maiseman hetkeksi pitkän sateisen kauden jälkeen. Onneksi ehdin ottaa siitä kuvaa.

tiistai, 10. lokakuu 2017

Sukkakavalkadia

Laitan nyt kerralla kuvia viimeaikojen aikaansaannoksistani. Kaikkia noista en ole päätellyt, ja ne ovat vielä myös höyryttämättä.

 

37-38%20%2039-40%2037-38.jpg   37-38.jpg

 

29-30.jpg    26-27.jpg

26-27%2024-25%2022-23.jpg

s%C3%A4%C3%A4rystimet.jpg

pipot%20ja%20lapaset.jpg

Vielä riittää lankoja laatikossa, joten puikot suihkivat vielä monet kerrat, ennen kuin 'saan' hankkia uusia lankoja. Jatkan vapaaehtoisesti marraskuuhun laittamaani ostoskiellon takarajaa ainakin joulun yli.

 

torstai, 5. lokakuu 2017

Rakastetut

viivi.jpg

Tässä on Viivi 32 v.

(valmistaja Tytti-tuote)

Lapselle unilelu tai unirätti on usein kaikkein tärkein ja tarpeellisin leikkikalu, ja toimii samalla turvantuojana. Sitä rutistetaan ja hellitään, on se sitten kuinka ruttana ja likainen tahansa. Tuskin vanhemmat saavat sitä edes pestä, kun tuttu haju samalla häviää siitä. Se on niin tärkeä, että sen tulee kulkea mukana joka paikassa. On suurensuuren itkun ja murheen aihe, mikäli unilelu unohtuu jonnekin.

Kuvassa on vanhemman tyttäremme Viivi, jonka veimme hänelle jo parin päivän ikäisenä keskoskaappiin. Viivistä tulikin todella tärkeä asia, ja kuten näkyy, sehän on rakastettu lähes kuoliaaksi.

Samanlaisen, mutta sinisen, unilelun sai myös nuorempi tyttäremme, mutta se sai olla yksinään, sillä unirätti oli tytölle tärkeämpi. Viisastuneena Viivin puhtaanapitämisestä, hankimme nuoremmalle kaksi samanlaista rättiä. Toinen sai olla pesussa, toisen hoitaessa tärkeää tehtäväänsä.

Työssä ollessani minulla oli ilo tutustua jos jonkinnäköisiin turvakavereihin. Mieleeni on jääneet erityisesti omistajilleen tuikitärkeät Herra Tosavainen, Peepe, Osku, Erpu ja Nunnu. Toivottavasti nuo kaverit ovat vielä "elossa",mukavana muistona omistajansa lapsuusvuosista.

 

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte